Herkullisilta näyttävät kummatkin pitkot. Sinun letitetyt pitkot ovat kyllä käsittämättömän tasaisia. Saakos olla utelias ja kysyä teitkö nämä itsellesi vai...?

Tosi hyvännäköisiä pitkoja..voi kun itsekin joskus osaisi noin tasaisesti letittää..=)

Pullaa, nam nam!!! Tyhma kysyy, etta noissa vaniljapitkoissa onhan niissa taytetta vaan keskella? Eli suorakaiteen olet taittanut ja taytteet keskelle sitten pursottanut, vai?

Ihanilta näyttävät. maistuis kyllä nyt päiväkahveilla palanen kumpaakin pitkoa.

Onpas herkullisen näköisiä pitkoja. Noita vadelma-vanijapitkoja pitäis kokeilla. Letitetyistä en saa kauniita, siinä asiassa olen luovuttanut.

Miriam, kiitos kovasti, kyllä nämä tulevat iha omaan käyttöön...mies just äsken pakkaisli ne ja laittoi pakastimeen. Palaset piti tietenkin maistella... suurin osa pitkoista syödään juhlissani marraskuussa...

Jonna, kiitti, nyt sinä kyllä aliarvioit itseäsi...sinulla on blogissas kauniiden lettien kuvia, oonhan minä monet kerrat käyny niitä kattelemassa.

Tuula, juu, näin on. Suorakaiteen mallisen levyn pitkät sivut keskustaa kohti ja siihen painaa syvennyksen keskelle...sitten kohottaa ja painaa keskelle uudelleen syvennyksen, voitelee ja sitten pursottaa/laittaa keskelle täytteet. Yleensähän sille levyllekin laitetaan jotain täytettä, mutta minä pinnasin ja laitoin vaan päälle....

Lara, sieppaa vaan näin virtuaalisesti... kyllä noista piisaa.

uuuuuuh, kuola valuu :) IHANAN näkösiä!!

pioni, oltiinpas samaan aikaan kirjottamassa... kiitos kovasti, elä oo niin kriittinen...leikattuna vinkuralla olevaki pitko kaunistuu... noihin täytettyihin vois laittaa sisällekin jotain passelia täytettä...

Carsu, kaunis kiiiitos!

Tulisitkos sinä meille pullan tekoon. Mulla ei ole se touhu ollenkaan hallinnassa. Pullata tulee aina kuivaa, kovaa ja se ei maistu miltään. Mies muistelee kaikolla äitinsä tekemiä pullia...

Edelleenkin olen toivoton pitkojen tekijä, vaikka olen harjoitellut. Onneksi lapset eivät ole nirsoja, maku on tärkein ja se että pulla on äidin tekemää. jatkan kyllä harjoittelua, tavoitteena joskus sitten saada aikaiseksi tuollaisia lettipitkoja. Täytepitko näyttää syntisen hyvältä.

Oi, hurjan hyvin olet saanut täytepitkot onnistumaan. Itsellä kun tuppaa aina maltti loppumaan kohottamisen kanssa eikä täyte sitten tahdo pysyä siellä urassaan... Nämä ovat kyllä yhtä nättejä kuin leipomoiden pullat.

Kylläpäs on hyvännäköisiä! *lurps* =))

Hei Mimmi pitkästä aikaa.Tulevatko nämä NIIHIN juhliin ( pikkulinnut lauloivat tulevista juhlista)? Upeat pitkot ovat, tulevatpa mihin tahansa. On taas ollut niin paljon muuta puuhaa, että blogeissa käynti on jäänyt. Selaan nyt pikaisesti tämän kuukauden tekemisesi....

Aivan ihanan nakoisia herkkupitkoja! Olisipa minullakin noita aineksia... melkein kuin leipomosta suoraan.

Kauniita ja varmasti myös todella ihanan makuisia. kunpa pääsis teille kahville :))

Sinun pullalettisi ja täytepullasi ovat todellakin kuin
leipomosta - on sinulla homma hallussa - ja varmaan ovat
myös maultaan hyviä.

Uhkeita ja muhkeita pullakaisia!=) Namm.

Ihania pitkoja. Pitääpä tehdä ensi pullantekopäivänä tuollaisia vaniljapitkoja.

Kommeita leetoja!
Pitkoista päätellen tämän blogin emäntä on kaunis, timmi nainen, eikä rypyistä ole vielä tietoakaan. Pitkothan ovat tunnetusti aina tekijänsä malllisia :)
Sinun viidellä letitystä olen kokeillut jonkin kerran, tulee toivottavsti vielä joku päivä minullakin nättejä pitkoja. Minulla tahtoo vain pullataikina olla turhan pehmeää ja sitten pitkoista tulee aika hallitsemattomia...

Kauniit pitkot olet jälleen kerran tehnyt. Minä kyllä melkein kadehdin perhettäsi ja muita läheisiäsi kun he saavat usein nauttia tuotoksiasi. Meillä tehdään hyvin harvoin pullaa kotona ja syy on se etten mielestäni osaa tehdä kunnollista.

Kauniita pitkoja.

Tuore pulla ois nii hyvää. Virtuaalisesti minäkin näitä maistelen :) Koskahan sitä sais itestään irti että vois pullaa pyöräyttää?

Upeita pitkoja. Tulee äiti mieleen.

Eve, jos sinä olet vaan niin kriittinen oman tekemäsi suhteen...laitas miehes tekemään, jos se niin kaiholla äitinsä tekemää nisua muistelee...tulisinhan minä teille leipomaan, jos se vaan olis mahollista.

Eveliina, makuhan se tärkein on...ja "äitilisä"

Suviih, minä painan aina kohotuksen jälkeen uudelleen sormin tuon syvennyksen ..... pysyy paremmin täyte . Kiitos.

Nina, kaunis kiitos.

Pipe, juu, ainakin osa. Pakastimeen menivät lähes kaikki. Kummia pikkulintuja....

Anna, kiitos....sielläpäin ai taida ainakaan ihan kaikkea tällaista olla ja taas paaaaaljon sellaista mitä täältä ei saa...

Eeva-Liisa, kiitos, kyllä nisukahvit maistuvat aina...eihän meidän välimatka niiiiin kauhean pitkä ole...

Anjuska, tiedä häntä, milloin on asiat handussa, milloin taas ei....

Mama, juu...minun piti tehdä kapoisia pitkoja, ettei palasta tulis hehtaaripala, vaan kuinkas kävikään... en ymmärrä miten ne kohos noin paljon....

Emppu, kiitti, helppoja ja nopeita tehdä, täyettä vois sisällekkin laittaa. Mutta hyvää on ihan tuollaisenaankin. Ompputäytteellä olis tehny mieeli tehä, mutta kun omppua on muissa tarjottavissa....

Tuittu, kiitos, nimenomaan nuo ovat tekijänsä näköisiä ... kohonneitä, kohonneita!! Ryppyjä alkaa olla vaikka muille jakaa...täyttyyhän yksi monesti juhlittava vuosikymmen parin viikon päästä... mutta jos olis ees joskus nuorekas, sekin olis aika hyvin.

Vakikävijä, älä ole niin kriittinen pullasi suhteen. maku on varmasti hyvä, jos vaikka ihan vehnäjauhopussin kyljessä olevalla ohjeella teet... meillä ollaan varmaankin niin totuttu että on yleensä aina kotitekoista, etteivät taida edes asiaan kiinnittää huomiota...

Petra, kiitti

Mia, pitkä aika oli minullakin edellisestä kerrasta... enemmän piirakoita yms tullut tehtyä. vaikka eihän tuo iso homma ole , jos ei kovin isoa taikinaa tee...

Napero, kiitos...

jestas miten komeet pullat...ihan on kuin kaupasta ostettu,paitsi nätimmät :D

Vilijaana, super kaunis kiitos.

Ihanan näköisiä leipomuksia!!! Sinun innostamana minullakin nyt parhaillaan on ensimmäinen viidellä letitetty pitko uunissa ja kaksi vanilja/vadelma pitkoa odottamassa uuniin pääsyä. Lettipitko repeilee rumasti vaikka mielestäni sain sen tosi hyvin letitettyä. Missäköhän meni pieleen?

Voi ei. Ne vanilja/vadelma pitkotkin levahti ihan kauheiksi. Omasta mielestä olivat ihan kuin sinunkin ennen uuniin laittoa mutta näitä kyllä ei voi tarjota kuin omalle väelle ja pimeässä. :)

Hanna, jos tuo viidellä letitetty pitko repeilee, niin eipä taida olla oikein uuta suurempaa syytä kuin se ettei pitko ole ollut riittävästi kohonut ennen uuniin laittoa. Ihan pikkasen kohoamisrantuja = missä ei ole munaa tulee näkyviin tietenkin aina... jos ei oikein ehdi kauhean hyvin kohotella ekoja pitkoja, silloin kannattaa laittaa uuniin paistumaan hieman alempaan lämpöön aluksi ...jotta ehtii sielä kohota pikkasen enemmän...... nostaa sitten hetken päästä lämmön tuohon n. 175 asteeseen. Minä laitan usein ekat näin.... olevinaan jouduttaa monien pitkojen paistamista....juu...ainakin 5 min.

Niin mullakin kävi noille täytepitkoille....kohosivat ihan turhan paljon...ohuemmaksi vaan levyä ja kapeampia pitkoja, ei siinä muu auta..... niin minäkin yritän tehdä ens kerralla. Rohkeasti vaan uus yritys, kunhan nyt tehyt on ensin syöty.