Kuulinkin jo ikävän uutisenne lauantaina. Doralla oli hyvä elämä ja nyt sillä on hyvä olla koirien taivaassa, uskothan. Jaksamista teille.

Lemmikinomistajan raskaita päätöksiä. Muistele ihania yhteisiä hetkiä ja tiedät Doralla kaiken olevan nyt hyvin.

Hieman tätä jo ounasteltiinkin tyttöjen kanssa. Ihana Dora, nuku hyvin muiden pikkuhauvojen kanssa.

Ikava uutinen nain lemmielainten ystavalle. Paljon jaksamista teille.

Osanottoni, se on ikävää kun joutuu luopumaan perheenjäsenestä.

On vaikea sanoa mitään, kun sanat ovat niin tyhjiä ison ja lopullisen asian kohdalla. Mutta tehän muistatte ne ihanat ja hauskat asiat Dorasta.Doran muisto elää ja jo se helpottaa.

Kovasti tunnen myötätuntoa, sillä minulla on kotona tyttötipsu, josta jonakin päivänä joudun luopumaan. Mutta muistot lohduttaa...

Voi Mimmi, mä itken täällä kun putous.. ;(
Syvimmät osanottoni, tiedän tuon kamalan tunteen. Haukkua, rapinaa ym kuuluu pitkään vaikka tietää koiran olevankin poissa..Huomenna voi olla itselläkin suru puserossa kun viemme vanhempieni koiraa näytille, on myös huonona.. ;(
Onneksi ihanat muistot jää ja Dora sai viettää pitkän hyvän elämän Teidän kanssanne. <3
Voimia. <3

Pieni mä vielä olin itsekin,
kun koiranpennun syliini sain.
Saaneeni tiesin mä tosi kaverin,
et leikkikalu ollut sä vain.

Sinä kasvoit mun vierelläin,
kuinka hyvä on ollutkaan näin.

Sä oot mun pieni rakas ystäväin,
juosta kanssas mä sain lailla tuulen.
Niin lämmin tunne herää sisälläin,
kun sun haukkuas vain mä jostain kuulen.

Usein mä tunsin,
mua ymmärrä ei
koko maailmassa varmaan kukaan.
Tieni kun metsään ja poluille vei,
vain sinä silloin kelpasit mukaan.
Alla puiden joskus itkinkin
ja sun turkkias niin silitin.

Yhteinen aika pian lopussa on,
sitä hyväksyä on vaikeaa.
Päivät nuo leikin ja riemun auringon
taivaanrannan taakse katoaa.

Kohta sammuu säde viimeinen,
siitä kiinni pitää voi mä en.
(Pieni Ystäväin)

Otan osaa...

Surullista, mutta TIEDÄN Doralla olleen hyvän elämän. Ajattele, kuinka montaa kertaa Dora jo aikaisemmin oli lähellä lähtöä. Nuorempana kolhuista jaksoi selvitä. Lueskelin minälin Positiivareiden sivuilta lemmikikien muistolle jätettyjä kirjoituksia ja tämä sopi meistä niin hyvin Doralle

Saanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?
Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville
ja loputtoman pitkille öille?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt,
esimerkkiä yrittänyt näyttää.
Saanko siis astua toiselle puolen
ja vapaaksi henkeni päästää?
Aluksi en tahtonut lähteä,
taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
Kohti lämmintä ja elävää valoa
Tahdon lähteä
Tahdon todella. On vaikeaa jäädä.
Mutta lupaan, parhaani yritän
Elääkseni vielä yhden päivän.
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana,
Lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina;
henkeni tulee sinua seuraamaan,
minne maailmassa matkasi johtaakaan.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,
Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi
ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua jo tänään pois.

Voi, miten surullinen uutinen. Jaksamista teille kaikille.

Minä kävin jo aamulla lukemassa kirjoitusesi ja rupesin vetistelemään niin ettei kirjoittamisesta tullut mitään. Doralle rauhallista unta. Teitte varmasti oikean päätöksen.Jaksamista.

Kuljemme kuin kuunnellen,
on poissa jotain hyvää.
Sitä emme tavoita katsellen
ja tunnemme surua syvää.

Mietin pitkään mitä tähän kirjoittaisin, sanoja ei vaan löydy.Rakkaat lemmikkimme jättävät poismennessään niin suuren aukon elämään...Koittakaa jaksaa. Osanottoni.

Doralle enkeleitä matkalle ...kyynel tipahti poskelleni... muistui mieleen oman koirani menetys..Miten kora voikaan olla niin rakas.. jaksamista..

Lämpimät osanottoni!<3

Nyt olen vapaa ja mukana tuulen
saan kulkea rajoilla ajattomuuden.
Olen kimallus tähden, olen pilven lento,
olen kasteisen aamun pisara hento.
En ole poissa vaan luoksenne saavun
mukana jokaisen nousevan aamun.
Ja jokaisen tummuvan illan myötä
toivotan teille hyvää yötä.
- Eino Leino -

Osanottoni! Kovasti voimia näihin raskaisiin ja surullisiin päiviin, oman koiran poismeno on todella vaikeaa. :`(

Osanottoni! Lemmikistä luopuminen on aina yhtä vaikeaa, mutta rakkautta on antaa lähteä pois. Eiväthän he koskaan unohdu, vaan ovat aina muistoissamme.

Voihan itkut! Meillä jouduttiin lopettamaan lähes vuosi sitten äidin ja isän koiravanhus ja vieläkään ei hauvelista voida puhua kyynelehtimättä. Jaksamista teille.

"Aurinko laskee jo pitenee varjot.
Aika on eron ja jäähyväisten.
Poissa on ystävä kallehin.

Niin kaunis on maa, niin korkea taivas.
Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas
ja varjoisat veet, niin varjoisat veet."

Lämpöiset osanottoni ja valtavasti voimia teille!<3

Valoon astun, jo liidän pois,
on matkani ohi, mun on hyvä mennä pois.
ehkä vielä joskus palaan takaisin!
*
Osanotto suruunne pitkäaikaisen lemmikin poismenon johdosta.

Osanotto täältäkin, hyvää matkaa Doralle tähdeksi tähtien joukkoon <3

Surullista :(

Voimia

Teitte varmastikin oikean ratkaisun. Dora on saanut elää hyvän elämän ja nyt voimien vähetessä tarvitsi päästä jo lepoon. Itse olen saattanut hautaan useammankin lemmikin ja aina se on yhtä kirpaisevaa.

Luulenpaaa että jos Dora olisi kyennyt puhumaan, olsi se sanonut Sauli Lehtosen sanoin.... niin ymmärrän mun aika mennä on.

Koiratta
on kuonoa ja
kahta luppakorvaa yksinäisempi.
Yö
on toista hengitystä vajaa.
En pelkää. Ikävöin.
-Eeva Kilpi-

Otan osaa :'( Ihan tippa linssiin tuli täälläkin. Lähellä sama on itselläkin, toivottavasti ei kuitenkaan ihan pian...

Haikeana täälläkin postaustasi luetaan koko perheen voimin. Oma lemmikkimme on myös jo iäkäs ja sairas, joten lähellä on meilläkin ratkaisun teko.

Osanotot täältä meiltä kaikilta.

Voi Mimmi, lämmin osanottomme.

Voimia teille<3 Jouduin kanssa kissani lopettamaan hetki sitten ja vaikka kuinka tietää,että on eläimen parhaaksi niin silti se on niin surullista.Onneksi teillä on ihanat muistot jäljellä <3

Doran on nyt hyvä olla, ratkaisusi oli varmasti oikea. Jaksakaa!

Lämmin osanottoni. Tippa linssissä luin kirjoitusta ja näitä kaikkia ihania kommentteja. Meillä toisen pentukoiran poismenosta jo melkein 2 vuotta, aika-ajoin on helpompaa mutta sitten taas muistellaan kyyneleet silmissä. Mutta Doralla on nyt hyvä olla siellä jossain. Jaksamisia!

Muistatko ystävä lapsuuttain
olin suloinen karvakeräsi vain.
Söin kenkäsi, ehkäpä toisenkin
ja tein jälkeni tuolisi jalkoihin.
Oli lätäkkö siellä ja toinen täällä
en muistanut tehdä sitä lehden päällä.
Aina huolella hajustin mattosikin,
kerrassaan tempuin niin taitavin.
Joskus ilmeesi kertoivat aatoksistas
- miten opettaisin aarteeni taitavammaks?
Et arvannut silloin ikää kun saan
nämä temppuni jäävät jo unholaan
ja kun suureksi varttuu lapsonen tää
on älyä täynnä sen pienoinen pää.
Silloin huomaat sen varmaan jo sinäkin
olen aarteesi parhain ja rakkahin.
Niin vierivät vuoteni verkalleen,
niistä vuosista muistojen kirjani teen.
Omaa tehtävää rinnallas suoritin ain
sen huomasit, - hellyytes tuntea sain.
Niin rikas on ollut eloni tää,
kauniit muistot sitä vain siivittää,
jos ansiot pienet, tai suuretko lie,
se tässä ei kuitenkaan tärkeintä lie.
Oli mieleni avoin ja rehti se ain
en tuntenut vilppiä rakkaudessain.
Ohimollani kannan jo hopeaa
se arvoani ansaittua kaunistaa.
Niin paljon muistoja kuukaudet, vuodet toi,
niitä muistoja elomme aateloi.
On askelein lyhyt, ei silmät nää,
pian loppuukin muistojen kirjani tää.
Näin kuljen kanssasi ihminen,
sen pienen haihtuvan hetkisen,
kun iltani koittaa ja matkani jää
kuule silloin pyyntöni pienoinen tää.
Ilot, surut on kohdattu ne jakaen,
metsät ja polut näin yhdessä kulkien,
siis kuuntele mun pyyntöni pienoinen,
vierelläin kuljethan matkani viimeisen.

Osanotot teille kaikille.

Olipa surullinen uutinen. Meillä myös monia lemmikkejä ja aina niiden lähtö kirpaisee meitä kaikkia. Päätöksesi ja sen toteuttaminen oli viimeinen palvelus Doralle.

Viimeiset rapsutukset vielä Doralle ja lämmin halaus sinulle.

Ikävä uutinen, mutta Doran oli näemmä aika nyt päästä lepoon. Halaus ja voimia teille.

Osanottoni Rakkaan lemmikin poismenon johdosta. Jaksuja.

Osanottoni! :'(

On varmasti vaikea luopua pienestä ystävästä joka on uskollisesti kulkenut rinnalla vuosikaudet :(
Nyt Doralla on hyvä olla ja temmeltää ilman kipuja <3

Voimia suureen suruun! <3

Osanottoni elämänkumppanin menetyksestä :/

Ihania kuvia Dorasta.Aika vanhaksi Dora kuitenkin eli, varmasti oli oikea ratkaisu.... lueskelin noita aikaisempia kirjoituksiasi myös ja Dora kuitenkin nyt vielä kesän sai elää luonanne.

Tämä sopii hyvin iäkkään koiran muistolle!

Saanko lähteä nyt?
Luuletko, että hetki on oikea?
Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville
ja loputtoman pitkille öille?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt,
esimerkkiä yrittänyt näyttää.
Saanko siis astua toiselle puolen
ja vapaaksi henkeni päästää?
Aluksi en tahtonut lähteä,
taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua
Kohti lämmintä ja elävää valoa
Tahdon lähteä
Tahdon todella. On vaikeaa jäädä.
Mutta lupaan, parhaani yritän
Elääkseni vielä yhden päivän.
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana,
Lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina;
henkeni tulee sinua seuraamaan,
minne maailmassa matkasi johtaakaan.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut.
Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua,
Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi
ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran,
ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran,
annat minun nukkua jo tänään pois.

Myötäeläen surussanne!

Doralla on nyt kaikki hyvin ja se on saanut leposijan. Ja toivottavasti sinäkin olet saanut rauhan. Doralla on nyt hyvä olla Iso halaus sinulle ja muistele kaikkia mukavia hetkiä Doran kanssa, niin minäkin teen....olen nähnyt Doraa vuosien varrella aina silloin tällöin.

Aito oli tunne
painoit tassut vasten,
joko leikitään?

Oltiin onnellisia,
hetken ainakin.
Syliini käperryit
Oltiin hiljaa.

Muistoihin talletan,
hetkemme yhteisen,
ajan parhaimman

Ajatuksissa olette!

Voi, vuosien aikana olen silloin tällöin minäkin Doraa nähnyt ihan livenäkin.Viimeinen rapsutus Doralle. Jaksamista sinulle ja T:lle.

Tassunjälkiä sydämessä,
kuin joku olisi kulkenut siitä vastikään.
joku kulki sydämeni yli,
sinäkö se olit koirani?
Ohimatkallako vain?
Et kai.
Kyllä pysyvästi sinne muutit.
Teit pesän lakanoihin,
merkkasit myös nurkat.
Kipitit läpi sydämen, kurajaloin, karvoin.
Jätit tassunjälkiä sydämeeni.

-Sini Lindroos

Osanottoni tärkeän ja uskollisen ystävän menetyksestä. Itse en osaa vielä ajatellakaan sitä suurta surua tullessaan meidän karvaturrin lähtiessä koirien taivaaseen.. Ovat niin rakkaita perheenjäseniä nuo karvaisetkin versiot. <3

Kurjaa kuulla :(
Lämmin nettirutistus.

Surullista luettavaa. Toisaalta.... Doralla on ollut varmasti hyvä elämä teidän kanssa ja te olette saaneet näinkin pitkän ajan aikana paljon ihania muistoja Dorasta. Lämmin rutistus sinulle Mimmi.

Tulipas surullinen olo. Ihan tulee mieleen oman koiran äkillinen menetys reilu vuosi sitten. Vieläkin kuulen tassun äänet yms. Muistele kaikkia mukavia hetkiä lemmikkisi parissa.

Voi miten ikäviä kuulumisia. Oikein iso halirutistus sinulle.

Osanottoni uskollisen ja rakastetun Dora koiran menetyksestä.Uskon että Doralla on nyt hyvä olla vailla kipuja,koirien taivaassa.

surullista....muistan Doran ihan pikkuisena käärönä, kun hajit sen S:n kanssa. Muistelkaa T:n kanssa kaikkia mukavia Dora-juttuja.

Sanat puuttuvat. Osaan vain lähettää lohtua ja halata! Voimia, Mimmi!

Sanaton olen surusi äärellä. Voimahali sinulle ja miehellesi.

Mäkin haluan toivottaa vielä hirveästi voimia teille...Itse jouduin pari vuotta sitten lopettamaan samana päivänä sekä koirani että toisen kissani...On ne elukat niin tärkeitä perheenjäseniä, että niiden menetys koskee aivan yhtä paljon kuin läheisten ihmisten menetys. Onneksi teillä oli monta ihanaa vuotta Doran kanssa, ja varmasti ne muistot itkettävät ja naurattavat vielä yhtä monta vuotta. Voimia! <3

Olen sanaton. Voimia Mimmi sinulle.

Lemmikin menettäminen on kyllä surullista. Muistan kuin eilisen päivän oman koirani kuoleman (onnettomuudessa) lähes kaksi vuotta sitten. Meille jää kuitenkin mukavat muistot ja kasapäin kuvia joiden äärellä muistella nelijalkaista ystäväämme. Tsemppiä!

Itku kurkussa minäkin kirjoitustasi lueskelin ja katselin Doran muitakin kuvia ja juttuja. Uskon vakaasti, että Doran on nyt hyvä olla ja teitte oikean ratkaisun. Kunnioitettava ikä pikkuiselle koiralle.

Voimia teille!

Dora lepää nyt rauhassa muiden pikkuisten kanssa, eikö niin? Muistellaan sen kaikkia hassuja toilauluja sillä Dorahan oli nuorempana aika vilpertti. Jaksamista sinulla ja T:lle.

Otan osaa, rakkaista on aina vaikea luopua, mutta onneksi on paljon hyviä muistoja!

Lämmin osanottoni.

Lämmin osanotto!
Suuri ja vaikea päätös. :/ Onneksi muistot ei koskaan katoa. :)

Osanottoni.

Voi itku, surullista. Jaksamista teille.

voi,nytkö se on tapahtunut...osanottoni <3 muistot elää!!

voi,nytkö se on tapahtunut...osanottoni <3 muistot elää!!

Tsemppiä Mimmi sinulle ja miehellesi. Lemmikin menetys koskettaa raskaast meitä eläimistä tykkääviä.

Suuri suru on teitä kyllä kohdannut, en osaa nyt kirjoittaa mitään kaunista =`( mutta toivottelen teille molemmille voimia! <3

Minä myös toivottelen voimia ja pillitän täällä oman kooneeni äärellä.

Voimia kumpaisellekin. Doralla on nyt muiden pikkuisten kanssa pilven reunalla ja seurailee teitä. Pieneläinhautuumaalleko Dora haudattiin?

On niin ikävää menettää nelijalkaisia ystäviämme. Dora sai elää pitkä ja ansiokkaan elämän, sen on nyt hyvä olla.

Myös täällä tuli itku. Lämmin halaus ja osanottoni!

Voi sentään, lämmin osanotto myös minulta ja tsemppiä teille kumpaisellekin.

Surullinen uutinen. Itsekin koiraihmisenä tunnen puolestasi suurta surua.

Osaanottoni suureen suruun!

Osanottoni suureen suruun! Kahden eläväisen turrin omistajana (ja kahden päättymättömille lenkkipoluille luovuttaneena) tulee kyllä pala kurkkuun ja kyynel poskelle. Voimia surunne käsittelyyn!

Lämmin osanotto suureen suruunne! Tiedän liiankin hyvin miltä se luopuminen tuntuu. Olen vuoden sisään joutunut luopumaan kahdesta nuoresta koirasta. Toinen kuoli tapaturmaisesti ja toisella tuli äkillinen sairaskohtaus. Nyt luopuminen on lähellä kahden lapsuudenkotini koiran kohdalla. Tipsuja hekin niinkuin ilmeisesti Dorakin. Heillä ikää jo kunnioitettavat 16v ja ymmärrettävää kyllä vaivoja alkaa olemaan. Mieltä lohduttaa kun tietää lemmikin saaneen hyvän ja pitkän elämän ja elävän nyt uutta nuoruutta sateenkaarisillalla <3

Lämmin osanotto <3

Viime marraskuusssa itse hyvästelin 19v kanssani kulkeneen ystävän ja totean että on sen kova paikka!!!
Pieni hetki kerrallaan,
kohti uutta, tulevaa...

Vastaavan tilanteen kaksi kertaa kokeneena. tiedän asian olevan raskas näin uutena, vaan vähän se helpottaa, kun aikaa kuluu. ilti aina tulee mieleen katsellessa kuvia ja lemmikeistä puhuttaessa. Lämmin halaus ja voimia teille.

Osanottomme meidänkin kaksi-ja nelijalkaisilta.

Suurkiitokset teille kaikille ihanista myötäelävistä kommenteistanne. Vaikka onkin vaan kyseessä nelijalkainen ystävä, tuntuu kyllä surulliselta. Monet kerrat olen viikon aikana olevinaan kuullut Doran tassujen sipsutukset ja haeskellut... missähän se on! Pöhkö minä. No, kaipa tähänkin tottuu. Lueskelen joskus myöhemmin uudemman kerran kaikkia ihania kirjoituksianne, nyt tulee poru jo alussa....

Voi, kuinka surullinen uutinen. Voimia sinulle jatkoon.

Voi, nytkö oli Doran aika lähteä. Jaksamista sinulle ja miehellesi.

Ruth, kiitos, aikaa myöten helpottaa...

Krista, näin oli tehtävä, heikkeni nopeasti ja kärsimykset olisivat olleet ihan liian suuret pikkuiselle koiralle. Ei sitä enää saattanut katsoa, vaikka kuinka pahalta itsestä menetys tuntuikin.

Voih... surullinen uutinen! Voimia ja lämpimiä haluaksia sinnepäin!!!

kiitos, Kirsi. Tämä oli odotettavissa jo viime huhtikuusta lähtien...vielä kuitenkin kesä meni suht koht hvyin. Nyt tuntui epäinhimilliseltä pitää pitkiä päiviä yksin kotona huonossa kunnossa ja koko kesän jo oli "vahdittavissa". Nyt Dora on päässyt lepoon ja eiköhän se tästä meilläkin helpota....

Dora sai elää pitkän ja hyvän elämän, vaikka monia kommelluksia elämän varrella olikin. Voimia teille jatkoon.

Voi, miten ikävä asia. Omat nelijalkaiset( 2 kpl) pyörivät jaloissa ja sydäntä kouristaa kun ajattelee aikaa ilman niitä.

Aili, kiitos paljon.... juu, ei ollut Dora rauhallienn ja hillitty koira, kuten ei emäntäkään ole... 10-vuotiaana oli Doralle varattu jo eka lopetusaika, onneksi oli eri elänlääkäri paikalla kun mentiin piikille ja hänen mielestään Dora kannatti ehdottomasti leikata eikä piikittää. Joten Dora sai veilä yli 5 v lisäaikaa... ja tuonkin jälkeen oli kaikenmoista esim hännän amputointi yms... oli aika kerkiävää sorttia oleva tipsu.

Mirella, minulle kauheinta oli muutamat viiot, kun tiesi vääjäämättömästi ajan hupenevan.... mutta pakkohan asia hyväksyä oli ja ratkaisu tehdä. Onneksi siskon porukka oli täällä meillä sinä viikonloppuna apuna... tokihan ikävä on pikkuisten tassujen sipsutusta....

Miten voitte?

Eveliina, kiitos kysymästä, ihan ok... outoa ja vieläkin vaistomaisesti katselee missä Dora on...

Lämmin osanotto.

Salme, kiitos paljon.

Tällainen koskettaa aina, itse saattanut useampia lemmikkejä hautaan, eikä se koskaan ole ollut helppoa itselle, eikä muulle perheelle.

Ilari,näin on, aikaisemmin jouduimme kissasta luopumaan epätietoisina sen kohtalosta, se vaan hävisi.... etsittiin kauan ja huhuiltiin. muttei sitä koskaan löytynyt. Dora elää muistoissammme ja monissa kuvissa....

Voi,lämmin osanotto minultakin vielä näin jälkijunassa. En ole pitkään aikaan täällä näköjään käynyt, kun oli tämä ikävä uutinen jäänyt kokonaan näkemättä.
Lemmikin menettäminen on kova paikka, sen itsekin pari kertaa kokenut, joten voimia teille edelleen <3

Katri, kaunis kiitos. Ikävää mutta Doran oli ehdottomasti jo aika antaa mennä... kivut ja yleinen olotila huononivat kesän aikana niin rajusti.

Löysin nyt vasta blogisi ja osasin yhdistellä asioita. Voi, niin paljon Dorasta kuulleena, itku tässä kyllä tuli vielä nytkin. Elämä on siltä osin teillä muuttunut kovasti, ei kuulu enää pikkuaskelten ääniä, eikä Dora ole koiruuksia tekemässä. Teillä on ihania muistoja paljon ja Doralla oli hyvä pitkä elämä. Ratkaisunne oli taatusti oikea tässä tilanteessa.

Sari, hyvä jotta nyt löysit ja yhdistelit... kyllähän elämä ilman Doraa on erilaista...välillä ei oikein muista asioota puoleen ja toiseen. Viime viikolla vasta saatoin lueskella ajatuksella ihanien ihmisten tänne kirjoittamia kommnetteja ja runoja....ja kyllä märy vieläkin tuli, ei voi mitään. Pakko oli tuoratkaisu syyskuussa tehdä...sitä jo muutamilla viikoilla vitkuteltiinkin.