Olen ruoanlaitosta ja leipomisesta tykkäävä naisimmeinen. Blogissani julkaistavat ohjeet olen keräillyt vuosien varrella sieltä sun täältä... ja tykkään myös kehitellä ohjeita itse.Toivottavasti maltat kommentoida tuotoksiani käydessäsi sivuillani. Blogini on aloitettu 22.7. 2007. Tervetuloa tutustumaan Mimmi Mutikaisen keittiöön.
Ruusunmarjasosetta tulee käytettyä vähän, vaikka sen mausta tykkäämmekin.
Ruusunmarjalumen ohje on Valion vanhasta Jälkiruokien helmiä-kirjasta (pienin muutoksin)
Alla olevalla ohjeella tulee valmista jäki/välipalaherkkua 8-9 dl.
Ruusunmarjalumi
2½ - 3 dl ruusunmarjasosetta ( esim pakasteena)
n. 3/4 dl sokeria
1½ tl vanilliinisokeria ( enemmänkin?)
3 dl vatkautuvaa kermaa
½ tl jauhettua kanelia
sitruunamehua tai sitruunamehutiivistettä oman maun mukaan
Vatkaa kerma vaahdoksi ja yhdistä siihen nostellen kaikki muut ainekset. Tarkista maku mieleiseksesi.
Koristeeksi passaisi esim. paahdetut mantelilastut, keksimuru, kiekura ruusunmarjasosetta tai mitä nyt jokainen keksiikään laittaa. Meillä syötiin näin naturel, vissiin oli kiirus syömään 
|
|
Örkin leivonta- ja ruokaohjeita
Hattulan pappilan apupapin papupata...
Ninnin ruoka ja leivonta ohjeita
Kiireen keskellä leivontaa ja kokkausta
KakkuHelmi (ex PiaMel)
Elämä makeaksi (ulla)
Otetaan ensin puoli kiloa voita
Kakunkuvatuksia ja prinsessoja
Ripauksia ja veitsenkärjellisiä
Leipuri-kondiittorin opintiellä
Helin kokkailut ja leipomukset
Mallan makeat-huvikummun tyyliin
Purppura helmiä - leivonnaisia
Mikäli haluat lisätä blogisi nimen tähän listaan tai haluat blogisi nimen pois listalta, ole hyvä ja jätä viesti vieraskirjaan tai kommentteihin
Mimmin touhuissa mukana... ainakin syömässä kermavaahtoa...
31.5.1995 - 11.9.2010
Kotivinkki tarjoaa sivuillaan herkulliset reseptit niin ruoanlaittoon kuin leivontaankin. Kannattaa käydä tutustumassa ja hakemassa uusia tuulahduksia omiin kyökkihommiin...
Kuvia minäkin välillä katselen ja päivittäin muistelen, vaikka se haikeaa onkin ja itku lähes aina tulee. Ikävä on edelleen suunnaton. Tuskin tästä ikävästä ja surusta koskaan täysin pääseekään, sen kanssa vain oppii jotenkin elämään.:( Meillä varmasti vielä Rymyn jälkeen tullaan koira ottamaan, vaikka jonkin aikaa Remun kuoleman jälkeen ajattelinkin toisin. Luopuminen on kovaa ja loputon ikävä jää, mutta on se kaikki kuitenkin sen arvoista.